Eliaksen mielipideaitta

Useat poliitikot ovat esittäneet rattijuopumusrajan laskemista 0,2 promilleen. Myös tarkkailijablogisti kannattaisi alennusta. (Ks. Rattijuopumusrajaa alennettava.)

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen ei lämmennyt ajatukselle Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa. Sen sijaan hän esitti toisen hyvän ajatuksen: “Laaditaan laki, joka määrää alkolukot kaikkiin uusiin autoihin.” (ESS 2.9.2011, s. 7.)

Tarkkailijan mielestä alkolukkopakko ja rattijuopumusrajan alennus eivät ole toisensa pois sulkevia keinoja vähentää rattijuopumuksia.

Siispä määrättäköön seuraavaksi alkolukot pakollisiksi kaikkiin uusiin autoihin.

Elias Mehto

Hallitusohjelmassa on kirjaus, jossa tavoitellaan aborttien vähentämistä ja seksuaaliterveyden edistämistä, mm. sukupuolitautien ehkäisyä. Kirjaus on aiheellinen, sillä Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. (Viranomaistiedote aborttien määrän kehityksestä.). Sukupuolitaudeista on yleisin klamydia, joita hoidetaan vuosittain yli 12 000 tapausta. (Artikkeli klamydiainfektioista.)

Suhtautuminen aborttiin jakaa ihmisiä voimakkaasti. Osa ihmisistä näkee abortin murhana, jossa puolustuskyvyttömältä sikiöltä raa’asti riistetään henki. Toiset näkevät ei-toivotun lapsen ikään kuin naisen elimistössä olevana ylimääräisenä kasvaimena, joka tulee poistaa.

Toisistaan voimakkaasti poikkeavista periaatteellisista lähestymistavoista johtuen aborttien määrän vähentämiseen tähtäävistä käytännön toimenpiteistä on vaikeaa löytää poliittista sopua. Osapuolet näkevät abortit ihan eri mittaluokan ongelmana ja eri syistä. Abortteja vastustavat ajattelevat ensisijaisesti sikiön oikeutta elämään. Kannattajat näkevät aborttien ongelmaksi aborteista osalle naisista aiheutuvan syyllisyydentunteen ja mielenterveydelliset ongelmat.

Julkisessa aborttikeskustelussa huomio kiinnittyy usein siihen, onko abortti oikeutettua, jos nainen on tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena. Tällaista keskustelua halusivat käydä mm. muutamat naistoimittajat keväällä ennen eduskuntavaaleja.

Aborttikeskustelun käyminen vain raiskauksesta aiheutuvista ei-toivotuista raskauksista johtaa harhaan. Pitkäaikaisten seurantatilastojen perusteella Suomessa tehtävistä aborteista vain 0,05-0,1 % johtuu siitä, että nainen on tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena. Aborttien oikeutuksesta keskusteltaessa tulisi tarkkailijan mielestä keskustella ensisijaisesti niistä syistä, joiden vuoksi abortteja käytännössä tehdään.

Vapaa-ajattelijain liitto perustelee etiikassaan vapaata (naisen vapaasti päätettävissä olevaa) aborttioikeutta seuraavasti: “Vapaa-ajattelijat kannattavat vapaata aborttia, koska sikiö ei ole itsetajunnalla varustettu persoona, jolla olisi oikeuksia.” Vapaa-ajattelijat jatkavat: “Kun lapsi syntyy, hän astuu positiivisen eli säädetyn oikeuden piiriin, vaikka vastasyntynytkään ei ole vielä itsetajunnalla varustettu persoona.”

Tarkkailijan mielestä vapaa-ajattelijat tekevät abortin perusteluissaan kehäpäätelmän.  Vapaa-ajattelijoiden mukaan oikeudet kuuluvat vain “itsetajunnalla varustetuille persoonille”. Heti perään he myöntävät, että säädetyn oikeuden piiriin kuuluu myös yksilöitä, joilta itsetajunta (tietoisuus itsestä) puuttuu. Pitäisi kysyä avoimesti, että miksi toiselle itsetajuntaa vailla olevalle ihmisoliolle tulee kuulua säädetty oikeusturva, mutta toiselle ei? Olemassaolevat säädökset eivät itsessään ole peruste sille, millainen säädetyn oikeuden tulisi olla. (Humen laki.) Tarkkailijan mielestä vapaa-ajattelijoiden perusteluista on aistittavissa ymmärrystä kiinalaiselle mallille, jossa itsetajuntaa vailla olevia vastasyntyneitä vauvoja tapetaan.

Toisaalta jos itsetajunnan puuttuminen on peruste yksilön tappamiselle, niin mikä estäisi säätämästä lakia, joka mahdollistaisi tajuttoman tai syvässä unessa olevan yksilön tappamisen?

Eettisissä keskusteluissa abortin oikeutusta perustellaan myös sillä, että sikiö ei voisi säilyä hengissä kohdun ulkopuolella. Tarkkailijan mielestä peruste ei ole hyvä. Aikuinenkin ihminen saattaa joskus olla väliaikaisesti tilanteessa, ettei säily hengissä itsenäisesti ilman hoitoa, esim. onnettomuuden seurauksena. Tätä ei katsota perusteeksi tappaa hoidosta riippuvaista ihmistä.

Usein todetaan, että abortteja tehdään aina, hyväksyipä joku yksilö niitä tai ei. Tottahan se on. Mutta onko tällaisen tosiasian myöntäminen kuitenkaan peruste hyväksyä abortit? Yhteiskunnassa tehdään myös murhia aina, hyväksyttiinpä niitä tai ei.

Tarkkailija katsoo, että ihmiselämän alkaminen hedelmöityksestä on luonnontieteellinen fakta. Siten sikiön kuolemaan johtavaa, tahallisesti aiheutettua toimenpidettä on eettisessä katsantokannassa pidettävä harkittuna tappamisena. Pieni syntymätön vauva on puolustuskyvytön, kaikkein heikoin. Tarkkailijan mielestä kaikkein heikoimmat tarvitsisivat eniten yhteiskunnan turvaa.

Välttämättä naisen ei tarvitsisi pitää synnyttämäänsä lasta, sillä moni lapseton pariskunta kaipaisi adoptiolasta.

Harvoin sanotaan ääneen, että ei-toivotut raskaudet aiheutuvat samasta elämäntavasta kuin ei-toivotut sukupuolitaudit. Ko. elämäntapa on seurauksista piittaamatonta ja epähygieenistä. Asia on yhteiskunnassamme tabu, josta puhuvaa paheksutaan ja mielellään lynkattaisiin sanallisesti julkisesti, jos voitaisiin.

Voitaisiinko ajatella, että tiedon jakamisen lisäksi myös vastuutettaisiin epähygieenistä ja vastuutonta elämäntapaa harrastavia ihmisiä huonoista elämäntavoista? Tupakointi on vähentynyt yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyttyä tupakointia kohtaan. Miksi vastuuttaminen ei toimisi myös itse hankittuja, ei-toivottuja sukupuolitauteja ja raskauksia ehkäisevästi?

Hyvä keino vastuuttaa aborteista olisi panna aborteille ja sukupuolitautien hoidolle markkinahinta.

Tarkkailja uskoo, että pienikin ele käyttäytymistä vastuuttavaan suuntaan voi vähentää ei-toivottuja sukupuolitauteja ja raskauksia.

Tarkkailija myöntää, että kansainvälisissä vertailuissa Suomen aborttiluvut ovat siedettävällä tasolla. (Mm. abortteja käsittelevä artikkeli suomalaisten terveydestä.) Lainsäädäntöä paremmin abortteja ja sukupuolitauteja näyttää ehkäisevän seksuaalivalistus. Seksuaalivalistuksesta ei pidäkään luopua, vaan sen rinnalle luoda muita ennaltaehkäiseviä keinoja. Seksuaalivalistuksessa tulee kertoa nuorille, että pidättyminen on varmin keino välttää ei-toivotut sukupuolitaudit ja raskaudet. Muistakaan keinoista ei pidä vaieta.

Tarkkailija tunnustaa laajat yksilönvapaudet. Tarkkailijan mielestä vapauteen kuuluu myös vastuu. Jos yksilö - mies tai nainen - ei halua sukupuolitauteja tai raskautta, hänen tulisi välttää niille altistavaa käyttäytymistä. Sukupuolitaudin voi toki saada verensiirrossa ulkomailla tai tulla raskaaksi raiskauksen seurauksena, mutta ne ovat harvinaisia tapauksia. Suurin osa sukupuolitaudeista ja aborteista olisi vältettävissä vastuullisella käyttäytymisellä. Pidättyminen irtosuhteista ei ole hullumpi keino välttää ei-toivottuja sukupuolitauteja ja raskauksia.

Aborteista on syytä keskustella.

Elias Mehto

Sunnuntaisuomalainen oli tutkinut ihmisten suhtautumista ns. armokuolemaan tilanteessa, jossa potilas on parantumattomasti sairas ja kärsii suurista kivuista. Tutkimuksen kysymyksenasettelussa ei käytetty sanoja “eutanasia” ja “armomurha”.

Tarkkailijan mielestä tutkimuksen kysymyksenasettelu häivytti jonkin verran aktiivisen eutanasian (varsinainen eutanasia) ja ns. passiivisen eutanasian eroa. Tarkkailijablogisti itse määrittelee eron seuraavasti:

Aktiivinen eutanasia eli armomurha tarkoittaa toimenpidettä, jossa ihminen tappaa toisen ihmisen tämän omasta pyynnöstä. Lääketieteellisesti tehtävässä eutanasiassa käytetään kivunlievitystä.

Passiivinen eutanasia tarkoittaa parantumattomasti kuolemansairaan henkilön taudin kulkua jarruttavan hoidon lopettamista. Tällöin sairas ihminen kuolentuu sairauden vaikutuksesta. Kivunlievitystä ei passiivisessa eutanasiassa lopeteta.

Tarkkailijan mielestä on eroa siinä, tappaako ihminen vai annetaanko sairauden tappaa.

Termiä passiivinen eutanasia käytetään lähinnä vain eutanasiaa koskevassa eettisessä keskustelussa. Parantumattomasti sairaiden potilaiden taudin kulkua jarruttavan hoidon lopettamisesta tehdään ja saa tehdä jo nykyisin päätöksiä Suomen sairaaloissa. (Eutanasiakeskustelua koskeva artikkeli.)

Tarkkailija katsoo monien muiden tapaan, että parantumattoman kuolemansairauden etenemisen hidastaminen voi joskus olla keinotekoista tuskien pitkittämistä.

Tarkkailija epäilee, että jos Sunnuntaisuomalaisen kyselytutkimuksessa olisi ollut enemmän vaihtoehtoja, olisi tulos voinut olla erilainen kuin se oli. Tarkkailija itse näkee tärkeänä, että kysymyksenasettelussa olisi tehty selkeä ero aktiivisen ja passiivisen eutanasian välille.

Tutkimusta on tulkittu siten, että yli 70 % suomalaisista hyväksyisi eutanasian. (Uutinen kyselytutkimuksesta.) Tarkkailijan mielestä tulkinnan suhteen pitäisi olla varauksellinen. Osa vastaajista on saattanut tulkita kysymyksen tarkoittavan parantumattoman kuolemansairauden etenemisen hidastamisen lopettamista.

Perinteisesti lääkärit ovat vastustaneet eutanasiaa. Niin on vieläkin. Eutanasian hyväksynnässä on vaarana, että lääkärit velvoitettaisiin vastoin omaatuntoaan tappamaan potilas, jos potilas sitä pyytäisi. Suomessa käytössä olevassa lääkärinvalassa todetaan aiheesta: “Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

Yksilönvapauskysymyksenä eutanasia vaikuttaisi periaatteessa olevan suhteellisen yksinkertainen: se myönnettäisiin vain sitä dokumentoidusti pyytäneille. Eutanasian tekisivät vain henkilöt, joiden omaatuntoa toisen tappaminen asianomaisen itsensä pyynnöstä ei loukkaa. Yksilönvapauteen kuuluu, että ihminen saa tehdä ratkaisun oman elämänsä päättämisestä. Yksilön velvoittaminen vastoin omaatuntoaan tappamaan kuolemaa pyytänyt ihminen taas loukkaa yksilönvapautta.

Lähemmässä tarkastelussa tulee kuitenkin ongelmia myös yksilönvapauden näkökulmasta. Ihminen saattaa sairauden murtamana, kipujen ja tuskien keskellä pyytää sellaista, mitä pitää vääränä. Ei ole itsestään selvää, että kaikki eutanasiaa tahdonilmaisussaan pyytävät oikeasti toivoisivat eutanasiaa.

Suhtautuminen eutanasiaan kertoo laajemminkin siitä, miten syvällisesti tai pinnallisesti yhteiskunta kunnioittaa ihmiselämää.

Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että koko keskustelua eutanasian hyväksyttävyydestä ei tarvittaisi, jos saattohoito olisi kyllin hyvää. Ihmisiä kääntää eutanasialle myönteiselle kannalle heidän kuolevien läheistensä kärsimykset. Jos kivunlievitys ja muu hoito olisivat asianmukaisella tasolla, tuskin monikaan eutanasiaan myönteisesti suhtautuva näkisi armomurhaa tarpeelliseksi. Eutanasia ei ole hyvä idea.

Elias Mehto

Asuntolainalle saa verotuksessa korkovähennyksen. Vähennys on ensiasunnoissa 30 % korkojen määrästä. Muissa asunnoissa vähennys on 28 %.

Asuntolainan korkovähennys kannustaa hankkimaan omistusasunnon.

Samalla se kannustaa rakentamaan omakotitaloon sellaisiakin asuinneliöitä ja lämmitettäviä kuutioita, jotka eivät olisi välttämättömiä. Jos lainan koroista ei saisi valtion tukipolitiikan ansiosta anteeksi 28 tai 30 prosenttia, vähemmän tarpeelliset neliöt saattaisivat jäädä rakentamatta.

Nykyään kirjoitetaan paljon asuntojen energiatehokkuudesta. Matalaenergia- ja passiivitalot tosiaan kuluttavat lämmitysenergiaa murto-osan neliötä kohti siitä, mitä vanhemmat talot.

Vanhemmissa taloissa sen sijaan on asuinneliöitä vähemmän. Sen vuoksi niiden kokonaiskulutus saattaa käytännössä jäädä nykytaloja pienemmäksi. Vesa Kärkkäinen kirjoittaa Savon Sanomissa: “Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1970 asuinpinta-alaa oli keskimäärin 18,9 neliötä henkilöä kohti. - - Viime vuoden (2009) luku nousi 38,9 neliöön. - - vuoden 1980 asumisväljyydellä perhe olisi energiatehokas jo luontojaan, vaikka talo ei sitä teknisesti olisikaan.”

Talojen energiatehokkuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Niin tehdäänkin.

Poliittisin päätöksin tulisi nykyistä enemmän pyrkiä pienentämään uusien talojen kokoa. Asumisväljyyden kasvaminen syö energiatehokkuudella saavutetun energiansäästön.

Korkovähennyksen sosiaalipoliittinen ulottuvuus on kyseenalainen. Tarkoituksena on mahdollistaa omistusasuminen myös ihmisille, jotka eivät peri vanhemmiltaan paksua setelinippua. Suurimman korkohyödyn saavat kuitenkin ihmiset, jotka rakentavat suurimmat talot ja ottavat suurimmat asuntolainat. He ovat varakkaimpia ja suurituloisimpia. Korkovähennyksellä pitäisi vähintään olla joku katto, jotta se olisi järkevästi sosiaalipoliittinen vähennys.

Tarkkailijan mielestä suuri omakotitalo ei ole välttämättömyys. Ainakaan se ei ole sellainen välttämättömyys, jonka rakentamisesta aiheutuneen lainan korkojen maksamiseen valtion pitäisi osallistua.

Iso asunto on kerskakulutusta, jos sille ei ole oikeaa tarvetta.

Tarkkailijan mielestä asuntolainan korkovähennyksen voisi poistaa kokonaan. Yhteiskunnan ei pitäisi tukea epäekologista väljää asumista.

Korkovähennyksen poiston maksajiksi eivät kuitenkaan saisi tulla lapsiperheet, jotta alhainen syntyvyys ei romahtaisi. Syntyvyys on Suomessa lievässä nousussa. Kokonaishedelmällisyysluku oli 1,86 lasta per nainen v. 2009. Silti syntyvyys edelleen jää alle väestön uusiutumisluvun (noin 2,1), kuten on jäänyt jo yli 40 vuotta.

Suurperhe on isänmaallista. Isänmaanrakkaudesta tulisi palkita, ei rangaista.

Lapsiperheet tarvitsevat tilaa enemmän kuin lapsettomat perheet. Tarkkailijan mielestä sata neliötä ei ole kohtuuttomasti viisihenkiselle perheelle. Kaksihenkiselle perheelle sata neliötä on aika paljon.

Korkovähennystä poistettaessa lapsiperheille tulisi palauttaa lapsivähennys. Mannerheimin lastensuojeluliitto ajaa lapsivähennyksen palauttamista. Lapsivähennyksen suuruus tulisi mitoittaa niin, että se kompsensoisi asuntolainan korkovähennyksen poiston kokonaan ja ylikin, jos asuinneliöitä on kohtuullinen määrä henkilöä kohti (esim. 20 m2). Liian väljää asumista yhteiskunnan ei pitäisi tukea edes lapsiperheiden kohdalla.

Valtiovalta ei saisi kannustaa kerskakulutukseen. Korkovähennys pois, lapsivähennys tilalle.

Elias Mehto

Yhdistyvien kuntien nimet ovat herättäneet keskustelua eri puolilla Suomea. Tarkkailijaa miellyttää Akaan kunnan nimi. Perinteistä ammennetussa nimessä on samalla kertaa jotain vanhaa ja jotain uutta.

Jos Hollola lähtee Lahden seudun suurkuntaan mukaan, suurkunnasta voitaisiin tehdä Hollolanlahti.

Hollola on alueen emäpitäjänä historiallisesti merkittävä nimi, jonka ei soisi häviävän Suomen kuntakartalta.

Lahti taas on kansainvälisesti tunnettu nimi, jonka ei soisi häviävän maailmankartalta. Tarkkailijablogistin saksalainen treenikaveri kertoi ollessaan opiskelijavaihdossa Lahdessa, että Suomeen tullessaan hän tiesi täältä kaksi paikkakuntaa: Helsingin ja Lahden. Lahti oli hänelle tullut tunnetuksi hiihdon MM-kisojen järjestäjänä.

Hollolanlahti olisi perinteikäs nimi. Tarkkailijan haastatteleman perusteella etenkin vanhemmat päijäthämäläiset muistavat puhutun “Hollolan Lahlesta”. Myös tarkkailijan oma, yli 90-vuotias keskisuomalainen mummo muisteli joskus miehensä puhuneen vierailustaan “Hollolan Lahessa”. Nimessä ikään kuin luotaisiin uutta vanhasta. Samalla säilytettäisiin molemmat säilyttämisen arvoiset: historiallisesti merkittävä Hollola ja kansainvälisesti tunnettu Lahti. Nimi ei silti olisi mikään keinotekoinen yhdysnimi, kuten esim. Helsinki-Vantaa.

Jos hiihdon MM-kisat järjestettäisiin seuraavan kerran Lahden sijasta Hollolanlahdessa, muutos varmasti noteerattaisiin kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Uusi nimi olisi melko helppo omaksua, koska vanha Lahti säilyisi osana nimeä.

Elias Mehto, lahtelainen vuodesta 2000

Rattijuopumusrajan alentaminen nykyisestä 0,5 promillesta 0,2 promilleen on aika ajoin ollut esillä. Alentaminen olisi perusteltua.

Lääketieteellisesti 0,2 promilleakin vaikuttaa liian korkealta rajalta. Ajokyky heikkenee aina, jos ihminen nauttii alkoholia.

Tarkkailijaa kauhistuttaa jo ajatuskin, että humalainen törttöilijä ajaisi tarkkailijan omien pienten lasten päälle. Ei paljon lohduttaisi, jos humalaisen päälleajajan veren alkoholipitoisuus olisikin “vain” 0,49 promillea.

Muutama vuosi sitten poliisina työskentelevä mies sanoi tarkkailijalle, että jos Suomessa haluaa ajaa toisen kuoliaaksi, se kannattaa tehdä humalassa. Tieto on tätä kirjoitettaessa tarkistamatta. Jos tieto pitää paikkaansa, tulisi rattijuopumusrajan alentamisen yhteydessä puuttua myös tähän epäkohtaan.

Samalla ruorijuopumusrajaa tulisi alentaa. Ruorijuoppoudessa on yhä käsittämätön 1,0 promillen raja. Jostain syystä humalaista veneilijää ei edelleenkään pidetä vastaavana turvallisuusriskinä kuin humalaista autoilijaa. Lukuisat veneonnettomuudet osoittavat, että humalainen on yhtä vaarallinen ruorissa tai peräsimessä kuin ratissa. Ruorijuoppous tulisikin asettaa samojen promillerajojen piiriin kuin rattijuoppous.

Jos juot, et aja. Jos ajat, et juo. Yksinkertaista. Alkoholin juominen ei vaadi älyä. Erityisen typerää juominen on kuitenkin silloin, jos aikoo liikenteeseen.

Elias Mehto

Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi äänin 284-281 aloitteen, jonka mukaan pakkoruotsi tulisi poistaa Suomen kouluista. Tarkkailijablogistin mielestä ehdotus on mitä kannatettavin.

Tarkkailijablogistin asuinalueen valtalehti Etelä-Suomen Sanomat sen sijaan oudoksui kokoomuksen puoluekokouksen kannanottoa. ESS piti pääkirjoituksessaan pakkoruotsia “liberaalina kielipolitiikkana”. Tavanomaiseen tapaan siinä pyrittiin rivien välissä leimaamaan pakkoruotsin vastustajat vähän junteiksi.

Tarkkailija ihmettelee ESS:n pääkirjoituksen määritelmää. Eikös liberaali ole suomeksi vapaamielinen? Ainakin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Kielikone Oy:n julkaiseman Kielitoimiston sanakirjan mukaan se on sitä. Myös tarkkailijan mielestä valinnanvapaus on liberaalimpaa kuin pakko. On vapaamielisempää ajatella, että lapsi itse yhdessä vanhempiensa kanssa tietää parhaiten, mitä kieliä haluaa opiskella. Vastaavasti on tarkkailijan mielestä ahdasmielisempää ajatella, että ruotsin pakollisuudesta päättävät poliitikot tietävät parhaiten, mitä kieliä suomalaislasten tulee koulussa opiskella.

Kokoomuksen linjoilla on myös Elinkeinoelämän keskusliitto, joka on todennut kannattavansa pakkoruotsista luopumista.

Pakkoruotsi on herättänyt suhteellisen vilkasta keskustelua ESS:n mielipidepalstalla. Enemmistö kannanotoista on ollut pakkoruotsia vastaan. Sille kannalle asettui myös eräs englannin, ruotsin ja ranskan lehtori. Hänen mukaansa joillekin suhtautuminen ruotsin pakollisuuteen on lähes uskonnonomaista. Hän totesi, että monet korkeissakaan asemissa olevat ihmiset eivät oikeasti tarvitse ruotsia. Hänen mukaansa ruotsin kielen opiskelua motivoisi parhaiten sen muuttaminen vapaaehtoiseksi.

Tarkkailijan olisi vaikeaa olla eri mieltä ko. ruotsin lehtorin kanssa. Tarkkailijablogisti on jo aiemmin ottanut kieltenopetukseen kantaa artikkelissa Valinnaisuutta: pakkoruotsi pois.

Valinnanvapauden kannattaminen kielten opiskelussa ei tarkkailijablogistin kohdalla johdu antipatioista ruotsalaisia tai ruotsinkielisiä suomalaisia kohtaan. Kyse on käytännön realismista. Ruotsin kielen pakollisuudesta on 1960-luvulla päätetty sellaisissa kauppapoliittisissa olosuhteissa, jotka poikkeavat oleellisesti nykytilanteesta.

Ruotsi on Suomelle merkittävä kauppakumppani. Sen vuoksi on tärkeää, että meiltä löytyy riittävä määrä ruotsin osaamista. Tarkkailijablogisti uskoo, että riittävä osaajajoukko saavutetaan valinnanvapauden kautta. Ruotsi ei kuitenkaan ole ainut merkittävä kauppakumppani eikä ruotsin kieli ainoa vieras kieli, jota tarvitaan. Osaamispulaa on esimerkiksi kahdessa suuren kauppakumppanin käyttämässä kielessä, venäjässä ja saksassa. Pakollinen ruotsi verottaa niiden opiskelua. Itä-Suomessa ja joissakin keskemmälläkin Suomea sijaitsevissa paikoissa, kuten Lahdessa, venäjä olisi muutoinkin tarpeellisempi kieli kuin ruotsi.

Kuvaava tarina oman valinnan vaikutuksesta tulee hyvin tuntemaltani naiselta. Hän kertoi, että eräässä työpaikassa työntekijät laativat työvuorolistansa itse. Jos listan oli laatinut itselleen ajoittain rankaksi, sen teki silti nurisematta ja hyvillä mielin. Jos itse saa päättää rankasta aikataulusta, sen jaksaa helpommin kuin jos asia päätettäisiin ulkopuolelta.

Kun vieraan kielen on itse valinnut, se motivoi. Ruotsin kielen opiskelua motivoitaisiin parhaiten muuttamalla kieli valinnaiseksi. Tarkkailijan arvio on, että myös valinnaisena ruotsi säilyisi englannin jälkeen suosituimpana vieraana kielenä.

Elias Mehto

Suomessa sosiaaliturva on pääsääntöisesti hyvä. Jokaisella pitäisi periaatteessa riittää rahaa ruokaan. Se on ihmisen ajallisen toimeentulon kannalta oleellisin asia. Esimerkiksi kristinuskon apostoli Paavali korosti välttämättömyyshyödykkeiden merkitystä lähes 2000 vuotta sitten: “Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä” (1. Tim. 6:8).

Ongelmana ovat elämänhallintansa tyystin kadottaneet alkoholistit ja narkomaanit, jotka käyttävät kaikki rahansa mieluummin alkoholiin ja huumeisiin kuin ruokaan.

Tarkkailijablogistin ratkaisumalli ongelmaan on käytännöllinen. Muutetaan osa työttömyyspäivärahasta, työmarkkinatuesta tai muusta vastaavasta tuesta ruokakupongeiksi. Jos niin tehtäisiin kaikille ko. tukia saaville, ei tulisi yhdenvertaisuusongelmia erilaisesta kohtelusta.

Ruokakupongit olisivat henkilökohtaisia. Niitä ei voisi myydä mustan pörssin kaupassa ale-hintaan toiselle, koska niillä ostaminen sidottaisiin henkilöllisyystodistuksen esittämiseen.

Ruokakupongeilla ei saisi kaljaa eikä muita alkoholituotteita.

Ruokakupongit voitaisiin ladata myös sähköisesti erityiselle ruokakortille. Kauppojen kortinlukijat tunnistaisivat kortin ja veloittaisivat sieltä rahaa samaan tapaan kuin tavallisella pankkikortilla ostettaessa.

Ainoa ero olisi, että ruokakupongeilla saisi vain elintarvikkeita.

Helposti tämäntyyppisistä ehdotuksista kuulee sanottavan, että “tuo on holhousyhteiskuntaa, ei aikuisia ihmisiä tarvitse hyysätä noin”.

Alkoholisteja ja narkomaaneja tarvitsee. Heidän aikuisuutensa on mennyt elämänhallinnan myötä.

Elias Mehto

Tarkkailija tarkoittaa kerrostalojen asuinhuoneistoja. Niihin tarkkailija vaatii huoneistokohtaisia vesi- ja sähkömittareita.

Miksikö huoneistokohtaiset vesi- ja sähkömittarit pitäisi saada pakollisiksi?

Tarkkailija vastaa otteella LV Lahti Vesi Oy:n vastauksesta tarkkailijalle.

“Nykyisin uusiin asuntoihin asennetaan jo rakentamisvaiheessa jokaiseen huoneistoon taloyhtiön omistama takamittari, jonka perusteella jokainen maksaa vain kuluttamansa osuuden vesimaksuista. Tällöin myös taloyhtiön kokonaisvedenkulutus laskee, kun jokainen seuraa tarkemmin omaa kulutustaan.”

Tarkkailija on asunut elämänsä aikana lukuisissa asuinhuoneistoissa, mutta ei muista yhdessäkään maksaneensa vesilaskua kulutuksen perusteella. Myös sähkölasku on usein sisältynyt vuokraan.

Yleensä taloyhtiössä vesilasku jyvitetään huoneistoille huoneiston pääluvun mukaan. Jos huoneisto on vuokrattu, vuokraaja sisällyttää hinnan vuokraan joko suoraan tai erillisenä eränä.

Tarkkailijan havainto omasta kulutuskäyttäytymisestä on raadollinen: viluisena töihin herätessä on helppoa lotrata lämpimän suihkun alla pitkään, jos vesilasku kuitenkin on sama. Pelkkä ympäristönäkökulma ei aina riitä hillitsemään vedenkulutusta.

Jos vesilasku tulisi kulutuksen mukaan, sitä hillitsisi automaattisesti enemmän.

Sama pätee sähkönkulutukseen. Energiansäästölamput on asenneltuina, mutta turhat valot ja tietokone tulisi varmasti suljettua jämptimmin, jos sähkölasku ei sisältyisi vuokraan. Teeveden kiehauttaminen vedenkeittimellä on kuulemma selvästi edullisempaa kuin hellalla. Jne.

On hienoa, että uusiin taloihin asennetaan jo huoneistokohtaiset vesimittarit. Ne tulisi säätää pakollisiksi myös vanhoihin kerrostaloihin.

Suomessa ei vedestä ole pulaa, mutta veden lämmittäminen on kallista.

Ydinvoimalat jauhavat lamppuun valkeaa usein silloinkin, kun ketään ei ole kotona.

Kustannusten jakautuminen kulutuksen mukaan on myös oikeudenmukaisuuskysymys. Ei ole oikein, jos nuukaneko maksaa yhtä suuren vesi- ja sähkömaksun kuin tuhluri.

Usein puhutaan, että energian saatavuus on turvattava. Energiansäästöistä mainitaan sivulauseissa, että siihen kannustetaan.

Jospa kannustettaisiin energiansäästöön puheiden lisäksi myös rahallisesti. Kun käytät säästeliäästi vettä ja sähköä, maksat pienemmän vesi- ja sähkölaskun myös kerrostalohuoneistossa.

Huoneistokohtaiset vesi- ja sähkömittarit edistäisivät energiansäästöä.

Elias Mehto

Asuntojen hinnat kääntyivät nousuun loppuvuodesta 2009. Nousu yllätti monet, mukaan lukien tarkkailijablogistin.

Kun maailmanlaajuinen luottokriisi iski syksyllä 2008 ylikuumentuneeseen maailmantalouteen, ennustettiin alkaneesta lamasta syvää ja pitkää. Tilanteeseen reagoitiin rajat ylittävin ponnistuksin. Pankkijärjestelmä onnistuttiin pelastamaan.

Tai sitten ei. Voi olla myös niin, että pankkijärjestelmä sai vain tekohengitystä ja romahtaa siinä vaiheessa, kun letkut otetaan irti. Luottomarkkinoillahan tilanne on se, että keskuspankit ovat luotottaneet pankkeja poikkeuksellisen massiivisesti ja edullisesti.

Asuntojen hintojen nousun taustalla on tarkkailijan arvion mukaan mieluummin EKP:n harjoittama korkopolitiikka kuin orastava nousu. Matalat korot ovat taanneet, että sellaisetkin kotitaloudet ovat suoriutuneet koroistaan ja lyhennyksistään, jotka normaalikorkotasoilla eivät olisi kyenneet maksamaan korkojaan. Ylivelkaantuneita kotitalouksia on nyky-Suomessamme paljon.

Vaikka ihmisiä on jäänyt työttömiksi, he ovat vielä toistaiseksi ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Siksi heidän tulotasonsa ei ole vielä merkittävästi alentunut työttömyyttä edeltävästä tasosta. Kun ansiosidonnainen loppuu, tulee asuntoja lisää myyntiin, kun koroista ei suoriuduta.

EKP:n päätehtäväksi on määritelty euron ostovoiman ja euroalueen hintavakauden ylläpitäminen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos euroalueen talousjättiläisten Saksan ja Ranskan kansantalouksissa alkaa näkyä inflaation merkkejä, EKP tulee reagoimaan tilanteeseen korottamalla korkoja. Silloin alkaa heikoimmin pahan päivän varalle varautuneiden kotitalouksien taloja tulla myyntiin, kun rahat eivät enää riitä korkoihin. Tarjonnan ylittäessä kysynnän hinnat alkavat laskea.

Tarkkailijan arvion mukaan asunnon hankintaa pohdiskelevan kannattaa tarkkailla tilanteen kehittymistä vielä tovin aikaa. On mahdollista, että vuoden, kahden päästä asuntoja kuitenkin saisi merkittävästi nykyistä hintatasoa halvemmalla.

Tarkkailija ei ota talousvinkeistään mitään vastuuta,  mutta aikoo noudattaa tässä esitettyjä näkemyksiä omassa elämässään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tarkkailijan omassa perheessä suunnitteilla olevaa asunnon hankintaa ei toteutettane lähikuukausien aikana.

Elias Mehto